Näinkö Malmi lakkautettiin?
On ihmetelty, kuka on se kasvoton, nimetön ja riittävän vaikutusvaltainen henkilö Malmin uskomattoman nopean lakkauttamisen takana. Kukaan kun ei ole halunnut profiloitua Malmin tappajaksi. Tämä on jännityskertomus siitä, miten kaikki on mahdollisesti tapahtunut.
Ensin oli motiivi. Kenelle on jäänyt hampaankoloon? Luonnollisestikin edellisellä Malmin lakkautuskierroksella jäävätylle, siipeensä saaneelle Jussi Pajuselle. Hänellä on ainakin viereisen Malmin kauppakeskuksen omistajana ja samalla poliittisena pelurina ollut vahva motiivi, valta ja agenda lakkauttaa Malmi.
Tällä kertaa motiivina ei välttämättä ole katkeruus tai kosto jääväyksestä. Malmin kauppakeskuksen omistus on siirtynyt Luxemburgilaiselle rahastolle, jonka osuudenomistajista ei luovuteta tietoja. Emme siis tiedä, onko Pajunen tai hänen lähipiirinsä rahaston kautta edelleen Malmin kauppakeskuksen omistaja.
Pajusella on lisäksi verraton etu. Hän kuuluu Kokoomuksen ydinryhmään. Valtakunnan politiikassa toimivien puoluekavereiden kanssa on helppo sopia, että Malmin lakkauttaminen hoidetaan nyt loppuun, ”kaveripalveluksena”. - Hyvä kaveri ja aateveli, ministeri Vapaavuori voisi mielellään jelppiä?
Vaikutusvaltaiselle Vapaavuorelle asian uittaminen hallitukseen ei ole mikään ongelma. Hallituksella on paljon muutakin käsiteltävää, joten Malmi livahtaa agendalle helposti, muiden asioiden joukkoon. Muille puolueille saati muille kokoomusministereille Malmin tuhoaminen ei ole big deal. Liikennepolitiikan ymmärrys – saati ilmailun yhteiskunnallisen merkityksen tajuaminen – on koko hallituksessa olematonta, joten kukaan ei edes vaivaudu ajattelemaan päätöksen merkitystä. Hui hai Suomen saavutettavuus tai lentoliikennestrategiat.
Tässä vaiheessa on turva kuvitella, että vasemmistoliiton Merja Kyllösellä olisi ollut asiassa oleellista vaikutusvaltaa. Mikään päätös kokoomushallituksessa ei tapahdu ilman kokoomuksen hyväksyntää. Tämä nyt on niin pieni asia, että hyvän hallitusyhteistyön nimissä Merja voisi helposti luvata Janille, että ottaa esittääkseen tämän Malmi-casen. Eihän se ole Merjan kannatuksesta pois, mutta Jan maksaa varmasti palveluksen takaisin vielä joskus
Okei, projekti etenee hyvin, mutta on tärkeää tunnistaa riskit! Entäpäs jos Finavia ilmoittaa poliitikoille miten asiat oikeasti ovat: Että Helsinki-Malmin lentoasema on välttämätön osa pääkaupunkiseudun lentoliikenneverkostoa ja oleellinen varaus myös tulevaisuuden tarpeisiin: liikelennot, Tallinnan shuttle-servicet ja monituiset jo näkyvissä olevat tarpeet. Asiantuntijaorganisaationa Finavian olisi helppo tiedottaa, että Malmin työlentoja, koulutusta, yleisilmailua, helikopteritoimintaa ei voi siirtää muille olemassa oleville kentille – ei Vantaalle, ei maakuntaan eikä korpikentille. Sama asiahan on tosin jo tutkittu ja todettu myös LVM:n itse teettämässä tutkimuksessa hiljakkoin.
Tässäpä on todella iso riski!! Jos Finavia perustelee, että Malmin lentoasema tarvitaan, koko Malmin lakkautushanke menee pieleen. Yksikään poliitikko ei voi kumota asiantuntijaorganisaation vahvaa kannanottoa. Pitääpä siis hoitaa Finavia tämän asian suhteen hiljaiseksi…
Kunnes joku keksi vielä paljon parempaa!! Ei ainoastaan hiljennetä Finaviaa, vaan annetaan sen tehtäväksi tehdä likainen työ. Kun pohjatyö eli oikeat rekrytoinnit on tehty kunnolla, homma saadaan pelittämään jouhevasti.
Finavian hallituksen puheenjohtajana toimii (vielä silloin) kokoomuksen luottonainen, emäntäkoulussa hallitustyöhön pätevöitynyt kauppaneuvos Soili Suonoja. Suonoja oli aikoinaan liikenneministeri Paula Risikon löytö. Hänestä on sittemmin muotoutunut valtion luottonainen lukuisiin valtionyhtiöiden hallituksiin. Hallituksen luottonaiselle on helppo pirauttaa ja sopia, miten Finavian tulee Malmi-asiassa toimia.
Kuten nyttemmin on tullut selväksi, Suonoja on määrätietoinen naisjohtaja, joten Finavian operatiivisen johdon ohjeistus on kakunpala. Toimintaohjetta Finavian johdolle ei tarvitse edes hoitaa perheen sisäisesti Milla-tyttären kanssa , kun voi ohjeistaa suoraan toimitusjohtaja Kari Savolaisen.
Muistamme, että Suonojan ensimmäisiä toimenpiteitä Finavian johdossa oli antaa edelliselle toimitusjohtajalle Samuli Haapasalolle potkut ja palkata tilalle oma luottomies, jo Itellan ajoilta tuttu Savolainen. Savolaisen pestaamiseen Suonoja ei tarvinnut tyhjänpäiväisiä hakumenettelyä tai julkista prosessia. Vanha tuttu Savolainen on mukavampi palkata suoraan, ihan kavereiden kesken. Tai kuten asia julkisuuteen kivasti muotoiltiin, Savolainen aloitti tehtävässään ”Finavian hallituksen kutsumana”.
Näillä taustoin Suonojan oli luonnollisestikin helppo ohjeistaa työrukkanen Kari Savolainen: Malmi ajetaan alas keinoja kaihtamatta.
Savolainen ryhtyi hämmästyttävän uutterasti toimeen. Finavia alkoi kehitellä ja laatia kentän toimijoille mielikuvituksellisia rajoituksia, esteitä ja kustannuksia. Samaan aikaan Finaviasta levitetään harhaanjohtavia ja kokonaan vääriä tietoja ”harrastelijoiden” kentästä, paisutellaan kentän kustannuksia ja viestitetään, että kaiken lentotoiminnan Malmilla voi helposti siirtää. Savolaisen nerokkain oivallus oli, ettei mitään korvaavaa kenttää tarvita, kun toiminnot voi siirtää muille kentille. Eikä niiden tietenkään oikeasti tarvitse siirtyä – tiedotetaan vaan, että siirtyvät ja lopettakoot toimintansa sitten, jos eivät pysty jostakin maakunnista toimimaan.
Finavian toiminta ja päättäjien sumutus oli niin uskomatonta, että alalla toimivat seurasivat sitä suu auki ja täysin pöyristyneinä. Tällaista roskaa ei kukaan ostaisi!
Mutta Savolainen onnistui tehtävässään täydellisesti. Kukaan ei kyseenalaistanut paikkaansa pitämättömiä väitteitä. Toimittajat kirjoittivat Finavian viestit ja Savolaisen kommentit sellaisenaan. Toimittajalle valtion organisaatio on yhtä kuin totuus. Kun poliisi tai Finavia tiedottaa, asia on totta, eikä sitä ole syytä kyseenalaistaa. Ei, vaikka väite olisi kuinka absurdi, kuten Finavian ministeri Kyllösen suuhun syöttämä möläys ”Malmia ei voida ylläpitää 70 harrastelijalle”. – Kivasti meni tämäkin idioottimaisen epälooginen ”tieto” kaikilta toimittajilta läpi. Varmasti nauratti jutun keksineitä kovasti. Mitähän pöhköä lehtitolloille ensi kerralla syötetään, heh heh.
Valtalehti Helsingin Sanomat meni asiassa pisimmälle. Se kieltäytyi julkaisemasta vastineita, joissa lehden räikeimmät virheet olisi oikaistu. Sen sijaan lehti julkaisi sisaryhtiössään työskentelevän uutispäällikön tunteellisen vuodatuksen, jossa hän kuvaannollisin kyynelsilmin luopui Malmista. HS ei luonnollisestikaan halunnut noteerata mitenkään pienen asiantuntijaporukan tekemää vaihtoehtoista kaavaluonnosta, jossa alueelle olisi sijoitettu asuntoja, lentotoiminta silti säilyttäen.
Kun päättäjät oli sumutettu, Malmi-päätös oli hallituksessa läpihuutojuttu. Varmuuden vuoksi asia piti kuitenkin vielä kääriä pieneksi osaksi suurempaa kehysriihipakettia. Tämä siksi, ettei kukaan vahingossakaan kehtaisi irrottaa mokomaa asiaa erilliseksi päätökseksi. Kukapa haluaisi leimautua lillukanvarsien sorkkijaksi.
Ja sitten eikun toimeen. Pikavauhtia Finavia Rajavartiostoa siirtämään, lopetustiedotteita laatimaan ja kiinteistöjä myymään. Ei sen väliä, vaikka vasta olisi olemassa päätös vain Finavian vetäytymisestä kentältä. Nyt oli tärkeää painaa päälle, ettei vaan mikään muutu. Rahalla ei tässä ollut väliä. Finavia ilmoitti hoitavansa Rajavartiostolle hallit, konttorit ja korjaamot Vantaalle viimeisen päälle, ”ilman kustannusvaikutusta”, olkaapa hyvät.
Tällä välin liikenneministerikin oli vaihtunut. Mutta huh, onneksi uusi ministeri on Paula Risikko. Hänhän on keskittynyt visiotasolle, kuten äskettäin esittämäänsä kiehtovaan ajatukseen ottaa kansalaisilta omat henkilöautot pois. Malmin toimijat yrittävät vielä kysellä Risikolta, eikö häiritse, että päätökset on tehty päättäjiä harhaanjohtaen? Risikko vastaa ylimielisesti eikä halua tarttua asiaan. Ikävä se toki olisikin puoluetovereiden tekemisiä mennä sorkkimaan.
Eikä niin uskomatonta tarinaa, ettei tulisi vielä uskomattomampaa käännettä. Kun Malmia vielä nujerretaan, Finavia jo esittää Helsingin kaupungille, että voisittekos pojat lunastaa meiltä Malmin vanhoja taloja 12 miljoonalla eurolla! Tätä kirjoittaessa asia on vasta menossa kaupungin päätöksentekoon, mutta seuratkaapa, ketkä ottavatkaan minkälaisen kannan. 12 miljoonaa veronmaksajien rahoja toki nyt jostakin kaivetaan, kun sillä kuitenkin saa lunastaa vanhoja, purettavia ja suojeltuja romurakennuksia.
Päätösten toimeenpanoa toki helpottaa ja jouduttaa, että vanha malmintappaja Jussi Pajunen on yht’äkkiä, yllättäen ja ennalta-arvaamattomasti karistanut jääviytensä, joka vastikään todettiin korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Ystävämme Helsingin kunnanvaltuutetut ovat nimittäin valtuuttaneet Pajusen toimimaan kaupungin edustajana Malmin lakkauttamisessa. Näin se maailma muuttuu, Eskoseni.
Matkan varrella Malmi on saanut yli 66.000 vetoomuksen allekirjoittanutta puolustajaa. Kansalaisaddressiin kerätään nimiä kovaa vauhtia. TNT-Gallupin tutkimuksen mukaan valtaosa, jopa 67% kansalaisista haluaa säilyttää kentän. Yksittäiset perussuomalaisten ja keskustan poliitikot älähtävät ja vaativat päätöksen korjaamista. Mutta kokoomus ei peräänny päätöksestään, joka on siis tehty kansan ja kuntalaisten ilmaisemaa tahtoa vastaan.
Päinvastoin, kuntavaaleissa Malmin puolesta liputtaneet edustajat kääntävät selkänsä, hölmöimpien selitellessä, kuinka tälle ei nyt vaan voi mitään. Olisivat raukat edes yrittäneet! Voi kuinka noloa poliitikon onkaan olla selkärangaton toope.
Aika nolo tilanne myös valtion organisaatioille, kuten Patrialle, Puolustusvoimille tai Rajavartiostolle, joiden kaikkien tiedetään olevan vahvasti Malmin säilyttämisen kannalla. Eivät uskalla isot herrat ja korkeat upseerit suutaan avata, edes omaa kantaansa kakaista, kun valtapuolueen poliitikot valtio-omistajan mandaatilla napsauttavat sormiaan: ”Tähän ei pojat nyt puututa”.
Kuka puolustaisi Malmia? Tapahtuipa asia yllä kuvatulla tavalla tai vähän sinne päin, niin ei kai tämä nyt ihan oikein mennyt.